Kappale 2
Falun Gong ja sen leviäminen kiinalaisessa yhteiskunnassa (1992 - 1999)
Falun Gong
on Kiinan lähihistorian suurin kansalaisyhteiskunnallinen ilmiö. Vain seitsemässä vuodessa
tätä muinaista menetelmää alkoi harjoittaa noin 70 - 100 miljoonaa ihmistä. Fyysisiä
qigong-liikesarjoja ja oman sydämen aitoa kultivointia opettavan menetelmän ennennäkemätön
suosio on monille ihmisille tarkoittanut vanhan kulttuurin virkoamista: paluuta muinaisessa
Kiinassa vallinneisiin henkisiin arvoihin, joiden perimmäisenä päämääränä on viisauden,
valaistumisen ja Taon saavuttaminen.
(1) 1992 - 1994: Leviäminen Kiinan hallituksen tuella
(2) 1995 - 1996: Falun Gong rantautuu Eurooppaan, suosio kasvaa
Kiinassa
(3) 1997 - 1999: Suosion räjähdysmäinen kasvu ja Kiinan hallituksen epäluulo
(4) 25. huhtikuuta 1999: Vetoomus Zhongnanhain luona
|
Seuraava kappale |
(1) 1992 - 1994: Leviäminen Kiinan hallituksen tuella
Falun Gongin perustaja Li Hongzhi syntyi 13. toukokuuta 1951 Gongzhulingin kylässä, Jilinin maakunnassa. Jo lapsena hän sai opetusta sekä Buddha- että Tao-koulukuntien mestareilta. Li Hongzhi alkoi välittää Falun Gongin opetuksia eteenpäin ensimmäisen kerran Koillis-Kiinassa sijaitsevassa Changchunin kaupungissa vuonna 1992, sen jälkeen koko Kiinassa ja myöhemmin myös ulkomailla. Changchun oli Li Hongzhi'n kotikaupunki, jossa hän oli työskennellyt joitakin vuosia paikallisen viljatoimiston virkailijana. Jo samana vuonna Kiinan tieteellisen qigong-tutkimusinstituutin virkamiehet kutsuivat Li Hongzhi'n luennoimaan Pekingin suuriin auditorioihin.
|
|
|
Falun Gongille myönnettyjä palkintoja vuodelta 1993 |
Qigongin ollessa muodikkaimmillaan erilaisten harjoitusmenetelmien määrä laskettiin sadoissa, jopa tuhansissa, ja niiden levitys tapahtui suurelta osin hallitsemattomasti. Juuri tämän vuoksi perustettiin edellä mainittu tieteellinen qigong-tutkimusinstituutti valtiolliseksi elimeksi, jonka tehtävä oli virallisesti säännöstellä ja valvoa tätä toimintaa. "Qigong-mestarin" titteli suotiin vain niille opettajille, joiden kelpoisuus oli selvästi normaalia parempi. Li Hongzhi'lle annettiinkin nopeasti lupa perustaa Falun Gong -tutkimusyhdistys kansallisen qigong-tutkimusinstituutin suojiin. Instituutin nimessä esiintyvät sanat "tieteellinen" ja "tutkimus" kuvaavat hyvin sitä yleistä ilmapiiriä, joka Kiinassa vallitsi 1990-luvun alussa - qigongia todellakin pidettiin vaihtoehtoisena tieteenalana. Yksi tutkimusyhdistysten tärkeimmistä tehtävistä oli luokitella ja rationalisoida qigongin selittämättömiä ja "yliluonnollisia" vaikutuksia, joita sillä todettiin olevan etenkin ihmisten terveydelle. Lisäksi ensimmäisten qigong-mestareiden osoittamat poikkeukselliset taidot olivat hallituksen ja tutkimusinstituutin virkamiesten hyvässä muistissa. Qigongia pidettiin monissa piireissä sekä mainiona terapiamuotona että keinona, jonka avulla voitaisiin ennen pitkää osoittaa kiinalaisen sivistyksen "ylivertaisuus" länsimaihin nähden.
1-a. Falun Gongin julkistamisen ensi vaiheet
Li Hongzhi'sta tuli nopeasti tunnettu qigong-mestari.
Vuosina 1992 ja 1993 hänet kutsuttiin pitämään esitelmiä Pekingissä järjestettäville suurille Aasian terveysmessuille,
joilla Falun Gong sai enemmän tunnustuksia kuin mikään muu menetelmä. Molemmilla messuilla Falun Gong voitti
parhaan qigong-koulukunnan palkinnon. Vuonna 1993 Li Hongzhi sai lisäksi palkinnon "tieteellisestä edistysaskeleesta", ja
hänet nimitettiin niin ikään "ansioituneimmaksi qigong-mestariksi". (valokuva ylh. oik.)
|
|
|
Luentosarja Wuhanissa, Hubein maakunnan pääkaupungissa |
Falun Gongin maine
terveyttä ja moraalia tehokkaasti parantavana harjoituksena levisi pian koko Kiinaan. Samanaikaisesti
se sopi yksiin hallituksen toiveiden kanssa: Kiinassa oltiin huolestuneita "materiaalisen sivilisaation" kasvusta
"henkisen sivilisaation" kustannuksella, ja Falun Gong sopi hallituksen mielestä erinomaisesti viimeksi mainitun
kohottamiseen. Joka puolella maata puhuttiin tästä uudesta korkean tason qigongista, joka sai lukemattomat
ihmiset luopumaan muista aiemmin harjoittamistaan qigong-menetelmistä.
Kahden vuoden aikana Li Hongzhi
kutsuttiin luennoimaan lähes kaikkiin Kiinan suurimpiin kaupunkeihin. Kiinan tieteellisen qigong-tutkimusinstituutin
paikallisosastojen avustuksella järjestettiin yhteensä 54 luentosarjaa. Alusta lähtien Li Hongzhi asetti niille
tiettyjä periaatteita: ne eivät saaneet järjestää Falun Gong -luentoja omaehtoisesti, Falun Gongia ei saanut
käyttää kaupallisiin tarkoituksiin, ja vain qigong-tutkimusinstituutti sai periä kurssimaksuja, joiden tuli olla niin
edullisia kuin mahdollista. Tämän seurauksena yleisö maksoi osallistumisesta 50--70 % vähemmän kuin oli tapana,
vaikka luentosarjat kestivät keskimäärin yhdeksän päivää. Uudet oppilaat maksoivat koko luentosarjasta
40 yuania (n. 5 euroa), ja aiemmille luentosarjoille osallistuneet maksoivat vain 20 yuania. Useat muut
qigong-mestarit syyttivät Li Hongzhi'ta hintojen polkemisesta ja vaativat toistuvasti qigong-tutkimusinstituuttia
nostamaan kurssimaksuja, mistä Li Hongzhi kieltäytyi, sillä hän toivoi Falun Gongin olevan kaikkien
ulottuvilla yhteiskuntaluokasta tai ansioista riippumatta.
1-b. Falun Gongin harjoitukset ja periaatteet
Li Hongzhi'n luentosarjat
kestivät siis keskimäärin yhdeksän päivää, kaksi tuntia päivässä. Niitä järjestettiin esimerkiksi suurissa
amfiteattereissa, kongressisaleissa ja liikuntasaleissa. Mestari Li kertoi helposti ymmärrettävällä kielellä
Falun Gong -harjoitusmenetelmän periaatteista, qigongin historiasta ja alkuperästä sekä qigongin
maailmassa esiintyvistä erilaisista ilmiöistä. Hän myös selitti, kuinka mielen ja kehon harjoittaminen
täydentävät toisiaan. Vanha kiinalainen "kultivointiharjoitusta" tarkoittava sana xiulian
koostuu kahdesta kirjainmerkistä: lian ("takoa", "jalostaa") viittaa fyysisten liikesarjojen
tekemiseen ja xiu ("kultivointi") viittaa moraalisen luonteenlaadun parantamiseen.
Lisäksi Li Hongzhi opetti aloittelijoille Falun Gongin viisi liikesarjaa.
Harjoitukset (liikesarjat)
Aluksi Falun Gongin liikesarjat hämmästyttivät ihmisiä yksinkertaisuudellaan.
Esimerkiksi Tai Chi ja monet tunnetut qigong-menetelmät vaativat pitkäjänteistä opettelua,
ja niihin voi kuulua jopa satoja erilaisia liikkeitä, kun taas Falun Gongin viisi harjoitusta on hyvin
helppo oppia.
1. " Buddha ojentaa tuhat kättä "
- venyttelyharjoitus, joka avaa samanaikaisesti
kehon kaikki energiakanavat
- rauhallinen seisomameditaatio, jossa kannatellaan
käsiä neljässä eri asennossa
3. " Tunkeutuminen kahteen kosmiseen ääripäähän "
- harjoituksessa otetaan energiaa sisään päälaesta ja
poistetaan sitä jalkapohjista liikuttamalla kämmeniä ylös ja alas kehon edessä
4. " Falun -taivaallinen kiertokulku "
- kädet kiertävät koko kehon, mikä saa energian liikkumaan
kehon yin-puolelta yang-puolelle ja takaisin
5. " Yliluonnollisten kykyjen (shentong) vahvistaminen "
- istumameditaatio jalat lootusasennossa
Ulkoisesti Falun Gongin harjoitukset ovat varsin samankaltaisia
kuin muissakin qigong-menetelmissä, jotka pohjautuvat hitaisiin ja sulavasti
tehtyihin liikesarjoihin tai jopa liikkumattomuuteen. Suurin osa tavanomaisista
menetelmistä pyrkii kuitenkin liikuttamaan qi-energiaa ("sisäistä hengitystä" tai
elämänvoimaa), ja niihin kuuluu muun muassa erilaisia hengitysharjoituksia.
Tämän lisäksi monet menetelmät jäljittelevät eläinten liikkeitä, mikä on tyypillistä
myös kiinalaisille itsepuolustuslajeille. Monet näistä menetelmistä ovat melko
monimutkaisia, ja eritasoiset harjoittajat joutuvat opettelemaan lisää erilaisia
liikkeitä. Falun Gongin liikesarjat ovat verrattain yksinkertaisia, ja pitemmälle
edistyneet harjoittajat tekevät aivan samoja liikkeitä kuin aloittelijatkin. Falun
Gongiin ei myöskään kuulu hengityksen hallintaa tai qi-energian liikuttamista,
eikä se muistuta itsepuolustuslajien käyttämiä tekniikoita. Sitä voi niin ikään
harjoittaa koska ja missä tahansa, oman aikataulun mukaisesti, itsenäisesti
tai ryhmässä - jokaisen omista mieltymyksistä riippuen.
Koska harjoitusten tekeminen ei vaadi erityistä liikunnallisuutta,
ne sopivat kaikenikäisille ja -kuntoisille ihmisille, mikä on tehnyt qigongista
helpommin lähestyttävän harjoitusmuodon. Epäilemättä myös Falun Gongin
tehokkuus on saanut suuret ihmisjoukot kiinnostumaan siitä. Liikesarjoilla on
selvästi havaittavia myönteisiä vaikutuksia jo ensimmäisistä harjoituskerroista lähtien.
Falun Gongiin ei kuulu rekisteröitymistä, jäsenyyttä tai organisaatiorakennetta.
Harjoituksia opettavat vastuuhenkilöt ovat vapaaehtoisia harrastajia, eikä
aktiviteeteista tai opetuksesta koskaan peritä maksuja. Falun Gong on myös
tehnyt selvän pesäeron menetelmiin, jotka puhuvat vain terveyden ja yleiskunnon
parantamisesta. Se tähdentää, että vaikka ihmiset voivat saavuttaa qigongin
avulla huomattavia parannuksia terveydentilaansa ja kohentaa fyysistä olemustaan,
qigongia ei ehdottomasti ole tarkoitettu tällaiseen.
Falun Gongin kaikkein merkittävin piirre on se, että se on palauttanut
qigongin historiallisille juurilleen, jotka Kiinan suuren kulttuurivallankumouksen jälkeen
ovat painuneet suurelta osin unohduksiin. Qigong on tosiasiassa kultivoinnin harjoittamista,
jonka perimmäisenä päämääränä on henkisen tason kohottaminen sekä harmonia
ihmisen ja maailmankaikkeuden välillä. Näin ollen kultivoinnin periaatteiden tunteminen
on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin liikesarjojen tekeminen, ja juuri tämän vuoksi
Falun Gongiin kuuluu myös metafyysisiä oppeja sekä epäitsekkyyttä painottavia
moraalisia periaatteita.
Periaatteet
Perinteisen kiinalaisen näkemyksen mukaan henki ja aine ovat
erottamattomat, ja näin ollen ihmiskehon ja -mielen todellinen kehitys on rinnakkaista.
Tästä syystä Falun Gong ei opeta ainoastaan liikesarjoja vaan myös periaatteita,
jotka pystyvät opastamaan kultivoinnin harjoittamisesta kiinnostuneita ihmisiä.
Nämä periaatteet on selvitetty juurta jaksaen kahdessa
pääteoksessa. Ne eivät ole ohjesääntöjä tai määräyksiä, vaan kyse on pikemminkin
tietopohjasta, jonka kukin ymmärtää oman tilanteensa ja edistymisensä mukaisesti.
Li Hongzhi painottaa, että tasostaan riippuen eri ihmiset näkevät ja ymmärtävät
asioita eri tavoilla. Tiukasti dogmaattisen lähestymistavan sijasta Falun Gong
tähdentääkin henkilökohtaista "valaistumista" ja ymmärryksen kasvua. Kirjassa
Zhuan Falun
esitetyt periaatteet toimivat päivittäisenä oppaana kohti suurempaa epäitsekkyyttä
ja vilpittömyyttä. Tällaista kehitystä taolaiset ovat perinteisesti nimittäneet "paluuksi
alkuperäiseen itseen ja sisäiseen aitouteen" (fan ben gui zhen).
Falun Gongin pääteokset
Falun Gong ("Lakipyörä-qigong") on Kiinassa
vuonna 1993 julkaistu johdatus menetelmään. Sen ensimmäisessä osassa esitellään
periaatteet tiivistetyssä muodossa, ja toisessa osassa on yksityiskohtaiset
kuvaukset liikesarjoista ja niiden toimintaperiaatteista. Tätä kirjaa suositellaan
vasta-alkajille. Uusi suomalainen käännös on valitettavasti vasta työn alla; vanha
Ruotsissa käännetty versio löytyy tästä osoitteesta.
Zhuan Falun ("Lakipyörän pyöritys") julkaistiin vuonna 1995,
minkä jälkeen se on käännetty lähes 30 kielelle. Vuonna 1996 se oli yksi
Kiinan myydyimmistä kirjoista. Zhuan Falun on perusteellinen selvitys Falun Gongin
periaatteista (Dafa, "suuri tie/laki"). Se noudattaa Li Hongzhi'n vuosina
1992 - 1994 pitämien yhdeksän päivän luentosarjojen muotoa. Suomeksi kirjasta
on saatavilla kaksi käännöstä: uusi käännös, jota ollaan tarkistamassa ja viimeistelemässä,
sekä vanha Ruotsissa käännetty versio.
Osoitteesta www.falundafa.org löytyy kirjoja ja muita luentomateriaaleja
lukuisilla eri kielillä. Kiinan- ja englanninkielinen valikoima on luonnollisestikin laajin.
Vuonna 1994 Guangzhoun kaupungissa järjestetty yhdeksän päivän luentosarja
on saatavilla englanniksi video- ja audiomuodossa
täältä.
1-c. Populaarin ilmiön kehittyminen
Kiinan
qigong-tutkimusinstituutti ja sen paikalliset haarat, jotka toimivat yhteistyössä
Kiinan tiede- ja teknologiainstituutin kanssa, toteuttivat kaikkien Falun Gong
-luentosarjojen käytännön järjestelyt vuosien 1992 ja 1994 välillä. Instituuttien
johtajat esiintyivät usein yhdessä Li Hongzhi'n kanssa ja kiittelivät Falun Gongia
julkisissa puheissaan. Kiinan valtio tuki avoimesti Falun Gongin leviämistä ja piti
sitä erinomaisena menetelmänä.
Syyskuussa
1993 Kiinan rikollisuuden vastainen säätiö lähetti virallisen kiitoskirjeen Li Hongzhi'lle,
joka oli kahteen otteeseen järjestänyt sen henkilökunnalle luentosarjan ja hoitanut
järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa taistelussa vammautuneita poliiseja.
Kiinan turvallisuusministeriö julkaisi tämän kirjeen "Kansan julkisen turvallisuuden
sanomissa" 21. syyskuuta 1993. Siinä todettiin muun muassa, että "hoidon
jälkeen kaikki potilaat ovat yksimielisesti ilmoittaneet merkittävistä parannuksista
terveydentilaansa". Ministeriö kiitti Li Hongzhi'ta "perinteisten hyveiden
edistämisestä taistelussa rikollisuutta vastaan sekä yleisen järjestyksen,
turvallisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden suojaamisesta".
Vuonna 1994 valtion osoittama tuki Falun Gongille saavutti jopa sen pisteen, että
kansalaisia kehotettiin harjoittamaan Falun Gongia televisioidun kampanjan
voimin. Kiinan kansallinen urheilukomitea, terveysministeriö ja Kiinan tieteellinen
qigong-tutkimusinstituutti pyysivät Li Hongzhi'ta perustamaan "koulutusjärjestön"
koordinoimaan Falun Gongin opetusta ja levittämistä kansallisella tasolla.
Li Hongzhi kuitenkin kieltäytyi ehdotuksesta, koska hän ei halunnut Falun Gongin
sitoutuvan mihinkään poliittiseen toimintaan tai muodollisiin organisaatioihin.
Li selitti, että Falun Gongin harjoittamisen on oltava jokaisen yksilön henkilökohtainen
ja vapaaehtoinen päätös, eikä mikään instituutio voinut saada ihmisiä muuttamaan
aidosti omaa luonnettaan ja sydäntään. Näin ollen heitä oli turha painostaa tai
yllyttää harjoittamaan Falun Gongia.
Pian sen
jälkeen, kun Li Hongzhi oli julkaissut pääteoksensa Zhuan Falunin vuoden 1994 lopulla,
hän ilmoitti lopettavansa opetuksen Kiinassa. Li matkusti ulkomaille pitämään luentoja
useaan otteeseen, aluksi Eurooppaan ja myöhemmin myös muihin maanosiin.
(2) 1995 - 1996: Falun Gong rantautuu Eurooppaan, suosio kasvaa
Kiinassa
|
|
|
Göteborg, 1995 |
Vuoden 1995
alussa Kiinan Pariisin-suurlähetystö ilmoitti kutsuvansa "suuren qigong-mestarin"
opettamaan Falun Gongia "ulkomailla asuville kiinalaisille". Li Hongzhi saapui ensimmäistä
kertaa Pariisiin maaliskuussa 1995. Hän lounasti suurlähettilään kanssa, joka osallistui
itsekin konferenssiin. Osanottajia oli satakunta; he olivat etupäässä Ranskassa asuvia
kiinalaisia, diplomaatteja ja suurlähetystön henkilökuntaa. Huhtikuussa 1995 järjestettiin
luentosarja Göteborgissa, Ruotsissa, ja siihen osallistui etupäässä länsimaalaisia (valokuva oik.).
Myöhemmin Li Hongzhi matkusti uudelleen Pariisiin luennoimaan, ja sen jälkeen muun muassa
Yhdysvaltoihin, Australiaan, Saksaan, Sveitsiin ja Uuteen-Seelantiin.
Ensimmäiset
Falun Gongiin liittyvät jännitteet nousivat Kiinassa esille vuonna 1996. Kiinan tieteellinen
qigong-tutkimusinstituutti ei pitänyt lainkaan Li Hongzhi'n päätöksestä lopettaa
Falun Gongin julkinen opetus - etenkin, kun luentosarjat oli aiemmin järjestetty niin
edullisesti, etteivät ne olleet tuottaneet juurikaan voittoa. Nyt Falun Gongin suosio oli niin
suurta, että sillä olisi helposti voinut ansaita omaisuuden. Instituutti alkoi painostaa
Li Hongzhi'ta erilaisin tavoin, jotta hän olisi järjestänyt uusia maksullisia kursseja.
Li kieltäytyi ja veti Falun Gongin kokonaan pois tutkimusinstituutin suojista.
Vuoden
1994 lopulla julkaistu Zhuan Falun nousi Kiinan bestseller-listojen huipulle.
Sen ansiosta myös maaseudulla asuvat kiinalaiset saivat mahdollisuuden
tutustua Falun Gongiin. Vaikka Li Hongzhi vietti vuosina 1995 ja 1996 vain vähän
aikaa Kiinassa, harjoitusmenetelmän suosio kasvoi yhä nopeammin. Harjoittajia
oli jo tässä vaiheessa noin kymmenen miljoonaa.
Li Hongzhi
asui vielä tähän aikaan virallisesti Changchunissa, mutta hän ei halunnut tavata
oppilaitaan kuin harvoin, sillä heidän lukumääränsä oli kasvanut niin suureksi,
että tapaamiset aiheuttivat ongelmia pelkän väentungoksen vuoksi.
(3) 1997 - 1999: Suosion räjähdysmäinen kasvu ja Kiinan hallituksen epäluulo
Tilanne vuosien 1997 ja 1999 välillä kehittyi sellaiseksi, ettei Kiinan hallitus
oikein tiennyt, mitä ajatella. Toisaalta Falun Gongin harjoittajat olivat hyviä,
rauhallisia ja moraalisesti toimivia kansalaisia. Toisaalta heitä alkoi olla "liikaa".
Ensimmäiset Falun Gongin vastaiset reaktiot saivat alkunsa
qigong-tutkimusinstituutin piiristä. Sen jäsenet, etenkin muut qigong-mestarit,
seurasivat harmistuneina kurssiensa yleisömäärien romahdusta. Kaikki tuntuivat
puhuvan vain Falun Gongista, eikä kukaan vaikuttanut enää olevan kiinnostunut oppimaan
maksullisia menetelmiä. Falun Gongissa aiemmin nähty mahdollisuus rikastumiseen
oli osoittautunut vain haaveeksi, sillä menetelmän opetus tapahtui maksuttomasti
vapaaehtoisten toimesta, ja Li Hongzhi'n julkaisemia kirjallisia materiaaleja oli
saatavilla erittäin huokeaan hintaan, jopa ilmaiseksi. Osa qigong-mestareista
alkoi tehdä yhteistyötä tiettyjen lehtien ja paikallistelevisiokanavien kanssa.
He löysivät myös Kiinan tiedeyhteisöstä vaikutusvaltaisen kumppanin: He Zuoxiu,
vankkumaton dialektisen materialismin kannattaja ja Kiinan kommunistisen puolueen jäsen,
piti Falun Gongin henkistä puolta "kommunistisen materialismin vastaisena feodalismina".
Vaikka
tietyt lehdet alkoivatkin julkaista Falun Gongin vastaisia artikkeleita, ne usein
julkaisivat jälkeenpäin saman lehden toimittajien kirjoittamia reportaaseja, joissa
edellisen artikkelin virheellisiä käsityksiä oikaistiin. (4) Monet Falun Gongin harjoittajat ottivat myös kärsivällisesti
yhteyttä toimituksiin ja selittivät, miksi heidän mielestään nämä artikkelit perustuivat
vääriin olettamuksiin ja tietoihin.
Vuonna 1998
Falun Gongin harjoittajien lukumäärä oli ylittänyt 60 miljoonaa. Menetelmän suosio
kasvoi niin nopeasti, ettei historian aikana yksikään populaari ilmiö ole yltänyt samaan.
Kiinan hallituksen myötävaikutuksen ansiosta suosiossa oli tapahtunut todellinen "räjähdys",
ja harjoittajien määrä kasvoi edelleen eksponentiaalisesti. Falun Gong oli levinnyt
Kiinan syrjäisimpiinkin maakuntiin. Jos hallitus olisi tässä vaiheessa luullut Falun Gongia
poliittiseksi liikkeeksi, se olisi välittömästi aloittanut tukahduttamisen. Nämä ihmiset
kuitenkin harjoittivat vain meditaatiota sekä yrittivät parantaa moraaliaan ja terveyttään,
eivätkä he esittäneet minkäänlaisia vaatimuksia. Kansallisen turvallisuuden ministeriö toteutti
kaksi tutkimusta vuosina 1997 ja 1998; molemmat niistä päätyivät siihen lopputulokseen,
ettei Falun Gong ole kumouksellinen uhka. Toinen antoi jopa tunnustusta harjoittajien
kansalaiskunnolle.
Shenyang, 1998 - 10 000 ihmistä harjoittaa Falun Gongin istumameditaatiota
Falun Gongin harjoittaminen sai vielä tänä aikana jatkua rauhassa, vaikka harjoittajien
täytyikin yhä useammin vastata perusteettomiin syytöksiin. Falun Gong oli hyvin
suosittua kaikissa yhteiskuntaluokissa - niin työläisten ja maanviljelijöiden kuin
hallituksen jäsenten, tiedemiesten ja armeijan kantahenkilökunnankin piirissä.
Esimerkiksi ilmavoimien 200 000 jäsenestä noin 5 000 harjoitti Falun Gongia. (5).
Yleisessä tiedossa oli myös, että osa kommunistisen puolueen korkeista virkamiehistä
ja jopa ministerien vaimoista harjoitti Falun Gongia.
Li Hongzhi
oli tietoinen siitä, että Falun Gongin ennennäkemätön suosio saattaisi herättää
hallituksen epäluuloja. Hän pyrki hälventämään niitä muuttamalla Yhdysvaltoihin, jotta
viranomaiset eivät olisi alkaneet pitää Falun Gongia organisoituna ja johdettuna
liikkeenä.
Samoihin
aikoihin lääkärit Pekingissä, Shanghaissa ja Dalianissa toteuttivat yhteensä kolme
tutkimusta, joiden tarkoituksena oli selvittää Falun Gongin terveysvaikutuksia.
Kaikki päätyivät siihen tulokseen, että terveys oli parantunut merkittävästi yli
90 prosentilla Falun Gongin harjoittajista. Aiemmin sairaudesta kärsineiden ihmisten
oireet olivat kadonneet joko osittain tai kokonaan. Vuonna 1998 Dalianissa
toteutettu epidemiologinen tutkimus totesi loppusanoissaan, että Falun Gongin
harjoittaminen voi "säästää [valtiolta] huomattavia summia vähentämällä lääkkeiden
kulutusta". Tutkimuksen mukaan valtiolliset terveysmenot olivat Falun Gongin
ansiosta laskeneet 2,409 yuania henkilöä kohden. (6)
Jännitteet olivat kuitenkin kasvaneet siihen pisteeseen, että tietyt Falun Gongia vastustavat
henkilöt olivat muodostaneet riittävän vaikutusvaltaisia lobbausryhmiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan
Kiinan hallituksen politiikkaan eri tasoilla. He kehottivat hallitusta jarruttamaan
Falun Gongin leviämistä. Vuoden 1998 loppupuolelta lähtien eri maakuntien Falun Gongin
harjoittajat joutuivat erilaisten painostusten kohteiksi. Ryhmäharjoitusten aikana
poliisit saattoivat hajottaa harjoitusmusiikkia soittavia kasettinauhureita, harjoituspaikoille
kaadettiin jätteitä, tai kovaäänisistä soitettiin musiikkia niin lujaa, että harjoitusmusiikki
peittyi sen alle. Joidenkin harjoittajien päälle jopa ruiskutettiin vettä suurella
paineella, ja toiset saivat nyrkistä meditaation aikana. Jo tällöin Falun Gongia pyrittiin
siis torjumaan, mutta keinot olivat epävirallisia, sillä Falun Gongin kieltämiseksi ei oltu
löydetty ainuttakaan syytä. (6)
Vuoden 1999
alussa Kiinan turvallisuusministeriön tilastot arvioivat, että Kiinassa oli 70 miljoonaa
Falun Gongin harjoittajaa. Siitä oli tullut "suurempi kuin itse kommunistisesta puolueesta".
(5b) Kun Kiinan terveysministeriltä tähän aikaan kysyttiin,
miksi Falun Gongia ei oltu kielletty, hän vastasi: "Miksi puuttuisimme asiaan? Sen ansiosta pystymme
säästämään joka vuosi miljoonia dollareita terveysmenoissa [...] Jos sata miljoonaa
ihmistä harjoittaa Falun Gongia, se tarkoittaa sadan miljardin yuanin
vuosittaisia säästöjä." (7)
Aina
huhtikuuhun 1999 asti Falun Gongin harjoittajat seurasivat vaitonaisesti
heihin kohdistuvan kritiikin ja väkivallan lisääntymistä; he toivoivat, että hallitus
ymmärtäisi ennen pitkää tällaisten hyökkäysten aiheettomuuden.
Jännitteet kuitenkin vain jatkoivat kasvuaan.
(4) 25. huhtikuuta 1999: Vetoomus Zhongnanhain luona
|
|
"Zhongnanhain
vetoomukseksi" nimitetty tapahtuma sai alkunsa Falun Gongin harjoittajien pidätyksistä
Tianjinin kaupungissa. Aiemmin mainittu He Zuoxiu, Kiinan tiedeakatemian ja kommunistisen
puolueen jäsen, oli julkaissut eräässä yliopistojournaalissa ("Tiedettä ja teknologiaa
nuorisolle") artikkelin nimeltä "Vastustan, että nuoret harjoittavat qigongia".
Siinä hän syytti Falun Gongia perusteettomasti mielisairauksien aiheuttamisesta
(8) ja vertasi sitä 1800-luvun
boksareihin, Kiinassa vaikuttaneeseen kumoukselliseen liikkeeseen.
Kuten
Kiinassa on tapana, ja koska Falun Gongin harjoittajilla ei ollut käytössään muita keinoja
tuodakseen mielipiteensä julki, monet ihmiset lähtivät vierailemaan lehden toimituksessa
pyytääkseen oikaisua. Heiltä ei ainoastaan evätty tapaamista toimituksen kanssa,
vaan paikalle kutsutut poliisit myös pahoinpitelivät heitä, ja 45 henkilöä pidätettiin.
Uutinen
saavutti nopeasti Pekingin ja sen esikaupunkialueet. Yksinomaan Pekingissä arvioidaan
tähän aikaan olleen noin 100 000 Falun Gongin harjoittajaa. Monet heistä päättivät
yhteistuumin lähteä keskushallinnon vetoomustoimistolle selvittämään asiaa.
Vetoomustoimistolla on maassa pitkä historia, joka on alkanut jo keisarillisella kaudella.
Se on laillinen välittäjä kansalaisten ja hallituksen välillä, ja sen tehtävänä on toimia
niiden ihmisten auttamiseksi, jotka kokevat joutuneensa viranomaisten kaltoin
kohtelemiksi.
Huhtikuun
25. päivän aamuna Falun Gongin harjoittajia saapui Fuyou-kadulla sijaitsevan
vetoomustoimiston liepeille. Pekingin hallintokompleksi Zhongnanhai sijaitsee aivan toimiston
läheisyydessä. Harjoittajien yllätykseksi Zhongnanhaita vakituisesti suojeleva poliisiketju ei
ollut lainkaan hämmentynyt heidän läsnäolostaan - päinvastoin, poliisit jakoivat heidät kahteen
ryhmään, joista ensimmäinen ohjattiin suoraan Zhongnanhain vasemmalle puolelle ja toinen oikealle
puolelle. Jalkakäytävillä seisovien harjoittajien joukkoon liittyi jatkuvalla syötöllä
lisää ihmisiä: poliisi ohjasi heidät kaikki Zhongnanhain ympärille.
Tämän seurauksena noin 10 000 - 15 000 paikalle saapunutta ihmistä "ympäröi"
keskushallinnon rakennuskompleksin. (9)
Myöhemmin tätä tapahtumaa käytettiin yleisesti Falun Gongin vastaisessa propagandassa,
jossa harjoittajien väitettiin yrittäneen vallankaappausta. (10)
Yli kymmenentuhannen ihmisen mielenosoitus - etenkin, jos se tapahtuu kommunistisessa
Kiinassa - on omiaan hätkähdyttämään ja luomaan aggressiivisia mielikuvia.
Kuitenkin Falun Gongin harjoittajat halusivat vain ilmaista oman mielipiteensä
rauhanomaisin keinoin; paikalla ei ilmennyt minkäänlaisia järjestyshäiriöitä,
ja ihmiset seurasivat täysin poliisin opastusta. Ihmispaljoudesta
huolimatta kaikki seisoivat tai istuivat hiljaisesti jalkakäytävillä, eikä edes
liikenteelle aiheutunut haittaa. Osa heistä luki, toiset meditoivat, monet
tekivät harjoituksia. Lähes vuoden jatkuneen epävirallisen tukahduttamisen seurauksena
he pyysivät ainoastaan laillista ja väkivallatonta ympäristöä Falun Gongin harjoittamiseen sekä
Tianjinissa pidätettyjen 45 ihmisen vapauttamista. Heidän mielestään Falun Gong
oli hyödyttänyt yhteiskuntaa suuresti, ja he vilpittömästi uskoivat vallanpitäjien
kuuntelevan kansalaistensa huolia. Kukaan heistä ei ajatellut, että jo tällöin oli
suunnitteilla massiivinen vainokampanja. (11)
Samana
päivänä pääministeri Zhu Rongji vastaanotti henkilökohtaisesti
muutamista mielenosoittajista koostuvan delegaation, joka sai näin tilaisuuden
kertoa asiansa. Tällöin kävi ilmi, että pääministerille lähetetty kirje ei ollut koskaan
saapunut perille - jotkin hallituksen jäsenet olivat ilmeisesti estäneet sen toimituksen.
|
|
|
Peking, 25. huhtikuuta 1999 |
Illan päätteeksi, kello 23:30, kaikki mielenosoittajat poistuivat paikalta yhtä hiljaisesti kuin olivat saapuneetkin. He jopa puhdistivat jalkakäytävät roskista. Heidän rauhallinen ja järjestystä kunnioittava toimintansa antoi joillekin tarkkailijoille vaikutelman, että kyseessä täytyi olla ankaraa kuria noudattava ja tiukasti johdettu organisaatio. Kaikki eivät voineet mitenkään uskoa, että tällainen toiminta heijasti "Totuudenmukaisuutta, Laupeutta ja Kärsivällisyyttä" noudattavien Falun Gongin harjoittajien aitoa rauhallisuutta ja huomaavaisuutta.
Huhtikuun 27. päivänä, kaksi päivää vetoomuksen jälkeen, hallituksen tiedottaja ilmoitti, että Falun Gongin harjoittaminen on laillista ja kaikin puolin hyväksyttyä, ja ettei mielenosoitus ollut millään tavoin rikkonut lakia tai säännöksiä. (10). Tämä viranomaisten ilmaisema kanta, jota monet pitivät avoimuuden ja suvaitsevaisuuden merkkinä, antoi hallitukselle todellisuudessa aikaa valmistella vainokampanjan ensi askelia. Kesäkuun alussa Li Hongzhi julkaisi kirjoituksen otsikolla "Eräitä ajatuksiani", jossa hän kommentoi huhuja, joiden mukaan Kiinan hallitus oli vaatinut Yhdysvaltoja luovuttamaan hänet Kiinaan 500 miljoonan dollarin kauppataseen ylijäämän hyvitystä vastaan. (ks. liitteet)
Heinäkuun 18. päivänä Kiinan ulkopuolelle levisi tietoja siitä, että Kiinassa
valmisteltiin suurta poliisi- ja sotilasoperaatiota, jossa käytettäisiin
mellakantorjuntavälineitä ja tuliaseita. Heinäkuun 20. päivän vastaisena
yönä koko Kiinassa toteutettiin rynnäkköjä satojen Falun Gongia
opettaneiden vastuuhenkilöiden koteihin; heidät pidätettiin ja kuljetettiin
pois. (liitteet)
Kymmenettuhannet ihmiset osoittivat mieltään Pekingissä ja Kiinan
muissa suurissa kaupungeissa 20. - 22. heinäkuuta vastustaakseen näitä
mielivaltaisia pidätyksiä. Poliisin ja armeijan kalusto oli täysin valmistautunut:
satoja poliisiautoja ja armeijan miehistönkuljetusvaunuja käytettiin
kuljettamaan Falun Gongin harjoittajia suurille stadioneille, joissa heitä
pidettiin pidätettyinä yhdestä viiteen päivään. Median rooli oli hyvin tärkeä: Kiinan virallinen
uutistoimisto Xinhua syyti länsimaihin uutisia "vallankaappausta yrittäneestä
pahasta kultista", joskin poliisit estivät toimittajia seuraamasta tapahtumia.
Järjestelmällinen vainokampanja Falun Gongia vastaan oli alkanut.
|
Seuraava kappale |